Mistä koulu­segregaatiossa on kyse?

Segregaatio eli alueellinen eriytyminen tarkoittaa kaupungin asuinalueiden väestörakenteen eriytymistä, jossa olennaista on hyvä- ja huono-osaisuuden alueellinen kasautuminen. Koulusegregaatiolla puolestaan tarkoitetaan koulujen oppilaspohjien eriytymistä eli sitä, että eri taustoista tulevat oppilaat keskittyvät eri kouluihin. Koulusegregaatiota tarkastellaan yleensä oppilaiden vanhempien sosioekonomisen aseman (tulotaso, koulutustausta, työllisyys) ja äidinkielen kautta.

Merkittävin syy koulusegregaation taustalla on alueellinen eriytyminen. Lähikouluperiaatteen seurauksena alueellinen hyvä- ja huono-osaisuuden kasautuminen heijastuu kouluihin. Avainasemassa ovat korkeasti koulutetut lapsiperheet, joiden muuttoliike tyypillisesti suuntautuu pois pienituloisemmilta alueilta. Korkeasti koulutettujen perheiden lapset valitsevat myös useammin muun kuin alueen lähikoulun, esimerkiksi painotetun opetuksen perusteella. Alueiden ja koulujen eriytymistä voidaankin kuvata noidankehänä, jossa alueiden ja koulujen eriytyminen vahvistavat toisiaan.

Segregaation myötä on riski, että eri taustoista tulevat oppilaat kohtaavat toisiaan arjessa yhä harvemmin. Lasten ja nuorten elämänpiirien eriytyminen ulottuu koulun lisäksi myös sosiaalisten suhteiden muodostumiseen, harrastuksiin ja muuhun vapaa-aikaan.

Erot oppilaiden osaamisessa ovat suuria ja sosioekonomisen taustan vaikutus oppimistuloksiin on vahvistunut. Erityisen huolestuttavia ovat valtaväestön ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osaamiserot, jotka ovat Suomessa OECD-maiden suurimmat. Osaamisen eriytyminen ei johdu koulujen tai opetuksen laadusta, vaan taustalla olevien yhteiskunnallisten erojen syventymisestä.

Huono-osaisuuden riskitekijöiden alueellinen eriytyminen kuormittaa koulua ja opettajia. Palvelu- ja resurssitarve on suurempi kuin tilastollisesti hyväosaisten alueiden kouluissa ja samaan aikaan koululta vaaditaan sopeutumiskykyä ja valmiutta kehittää uudenlaisia toimintatapoja ja pedagogiikkaa. Kansainvälisten esimerkkien valossa riskinä on, että matalan sosioekonomisen rakenteen alueiden kouluihin on vaikeaa rekrytoida kelpoisia opettajia tai opettajien vaihtuvuus on suurta. Opettajasegregaatio on erityinen uhka koulutukselliselle tasa-arvolle, sillä sen negatiiviset vaikutukset kohdistuvat alueille, jotka ovat jo ennestään koulutuksellisesti heikommassa asemassa.

Segregaatio on paitsi koulujen välinen, myös koulujen sisäinen ilmiö. Koulun sisäisellä segregaatiolla tarkoitetaan oppilasryhmien välisiä eroja, jotka liittyvät oppilaiden sosioekonomiseen taustaan. Koulujen sisäinen eriytyminen liittyy erityisesti luokkamuotoiseen painotettuun opetukseen, mutta sisäistä eriytymistä ilmenee kuitenkin myös sosiaalisesti sekoittuneissa kouluissa, joissa ei ole painotetun opetuksen luokkia. Tutkimuksen mukaan oppilaat tunnistavat eriarvoisuuden hyvin ja erot vaikuttavat myös siihen miten opettajat kohtaavat opetusryhmiä. 

Koulusegregaatio on uhka koulutukselliselle tasa-arvolle. Tasa-arvon ei voida katsoa toteutuvan, jos esimerkiksi oppimistuloksissa näkyy systemaattisia eroja oppilaiden taustatekijöiden, kuten sukupuolen, etnisen taustan, kielen, asuinpaikan tai perheen sosioekonomisen aseman suhteen.

Koulusegregaation vähentäminen on vaikeaa, mutta mahdollista. Segregaatiokehityksen kääntäminen vaatii toimialojen välistä yhteistyötä ja laajoja panostuksia matalan sosioekonomisen rakenteen alueille. Mikäli alueiden kokonaisvaltaiseen kehittämiseen ei panosteta, segregaatio jatkuu samanlaisena tai vahvistuu entisestään.