Etusivu

Mitä päiväkoti- ja koulusegregaatio on?

Segregaatio eli alueellinen eriytyminen tarkoittaa kaupungin asuinalueiden väestörakenteen eriytymistä, jossa olennaista on hyvä- ja huono-osaisuuden alueellinen kasautuminen. Koulusegregaatiolla tarkoitetaan koulujen oppilaspohjien eriytymistä eli sitä, että eri taustoista tulevat oppilaat keskittyvät eri kouluihin. Päiväkotisegregaatio viittaa päiväkotien väliseen asiakaspohjan eriytymiseen. Koulu- ja päiväkotisegregaatiota tarkastellaan yleensä oppijoiden vanhempien sosioekonomisen taustan (tulotaso, koulutustausta, työllisyys) ja äidinkielen kautta.

Merkittävin syy koulu- ja päiväkotisegregaation taustalla on alueellinen eriytyminen. Perusopetus ja varhaiskasvatus ovat lähipalveluita, minkä seurauksena alueellinen hyvä- ja huono-osaisuuden kasautuminen heijastuu kouluihin ja päiväkoteihin. Avainasemassa ovat korkeasti koulutetut lapsiperheet, joiden muuttoliike tyypillisesti suuntautuu pois pienituloisemmilta alueilta. Korkeasti koulutetut perheet valitsevat myös useammin lapsilleen muun kuin alueen lähikoulun, esimerkiksi painotetun opetuksen perusteella. Päiväkotien osalta kokonaisuuteen vaikuttavat myös yksityiset palveluntarjoajat. Alueiden ja koulujen eriytymistä voidaankin kuvata noidankehänä, jossa alueiden ja koulujen eriytyminen vahvistavat toisiaan.

Segregaation myötä on riski, että eri taustoista tulevat oppijat kohtaavat toisiaan arjessa yhä harvemmin. Lasten ja nuorten elämänpiirien eriytyminen ulottuu koulun ja päiväkodin lisäksi myös sosiaalisten suhteiden muodostumiseen, harrastuksiin ja muuhun vapaa-aikaan.

Erot osaamisessa ovat suuria ja sosioekonomisen taustan vaikutus oppimistuloksiin on vahvistunut. Erityisen huolestuttavia ovat valtaväestön ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osaamiserot, jotka ovat Suomessa OECD-maiden suurimmat. Osaamisen eriytyminen ei johdu koulujen tai opetuksen laadusta, vaan taustalla olevien yhteiskunnallisten erojen syventymisestä.

Huono-osaisuuden riskitekijöiden alueellinen eriytyminen kuormittaa kouluja ja päiväkoteja. Palvelu- ja resurssitarve on suurempi kuin tilastollisesti hyväosaisilla alueilla ja samaan aikaan koululta ja päiväkodeilta vaaditaan sopeutumiskykyä ja valmiutta kehittää uudenlaisia toimintatapoja ja pedagogiikkaa. Kansainvälisten esimerkkien valossa riskinä on, että matalan sosioekonomisen rakenteen alueiden kouluihin ja päiväkoteihin on vaikeaa rekrytoida kelpoisia opettajia tai opettajien vaihtuvuus on suurta. Opettajasegregaatio on erityinen uhka koulutukselliselle tasa-arvolle, sillä sen negatiiviset vaikutukset kohdistuvat alueille, jotka ovat jo ennestään koulutuksellisesti heikommassa asemassa.

Segregaatio on paitsi koulujen välinen, myös koulujen sisäinen ilmiö. Koulun sisäisellä segregaatiolla tarkoitetaan oppilasryhmien välisiä eroja, jotka liittyvät oppilaiden sosioekonomiseen taustaan. Koulujen sisäinen eriytyminen liittyy erityisesti luokkamuotoiseen painotettuun opetukseen, mutta sisäistä eriytymistä ilmenee kuitenkin myös sosiaalisesti sekoittuneissa kouluissa, joissa ei ole painotetun opetuksen luokkia. Tutkimuksen mukaan oppilaat tunnistavat eriarvoisuuden hyvin ja erot vaikuttavat myös siihen miten opettajat kohtaavat opetusryhmiä. 

Koulu- ja päiväkotisegregaatio on uhka koulutukselliselle tasa-arvolle. Tasa-arvon ei voida katsoa toteutuvan, jos esimerkiksi oppimistuloksissa näkyy systemaattisia eroja oppilaiden taustatekijöiden, kuten sukupuolen, etnisen taustan, kielen, asuinpaikan tai perheen sosioekonomisen aseman suhteen.

Koulu- ja päiväkotisegregaation vähentäminen on vaikeaa, mutta mahdollista. Segregaatiokehityksen kääntäminen vaatii toimialojen välistä yhteistyötä ja laajoja panostuksia matalan sosioekonomisen rakenteen alueille. Mikäli alueiden kokonaisvaltaiseen kehittämiseen ei panosteta, segregaatio jatkuu samanlaisena tai vahvistuu entisestään.

Segregaatio koskee myös toisen asteen koulutusta. Ilmiö ei kuitenkaan liity varsinaisesti alueelliseen eriytymiseen, sillä lukiot ja ammatilliset oppilaitokset eivät ole lähipalveluita päiväkotien ja koulujen tapaan. Toisella asteella voidaan kuitenkin myös puhua opiskelijapohjan eriytymisestä sosioekonomisen taustan tai äidinkielen mukaan, mutta erot näyttäytyvät paitsi oppilaitosten välisinä, myös koulutusalojen välisinä. Toisen asteen koulutuksessa segregaatiossa onkin kyse laajemmin yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen liittyvistä teemoista, kuten esimerkiksi koulutuksen periytyminen, työelämän vastaanottavuus ja ammattialojen sukupuolten välinen segregaatio.

Lue Vantaan keinoista vähentää päiväkoti- ja koulusegregaatiota
Lähteet ja lisälukemisto